Kingin Se (It) on ilmestynyt 1986 ja teos on kaksiosainen. Se on tarina ystävyydestä, lapsuudesta ja lasten peloista. Sen molemmat osat on aivan pakko lukea, koska muuten ei saa tietää miten tarina päättyy.
Teoksen päähenkilöt ovat Bill, Ben, Beverly, Ritchie, Stanley, Mike ja Eddie. Bill “ Änkyttäjä-Bill ” on porukan johtaja ja ystävät sanovat häntä välillä “ Iso-Billiksi ”, Ben “ Heinäsuova ” on ylipainoinen, Beverly on joukon ainoa tyttö ja hänen isänsä on väkivaltainen, Ritchie “ Huuli ” on joukon vitsailija ja hän imitoi eri henkilöiden ääniä, Stan on juutalainen, Mike on tummaihoinen ja Eddiellä on astma. He muodostavat yhdessä Häviäjien kerhon ja heistä tulee myöhemmin voittajia. Heitä seitsemää kiusaavat samat tyypit; Henry, Röyhkä ja Victor. Kiusaajien ansiosta heistä tulee ystäviä. He ovat asuneet lapsuutensa pienessä kaupungissa nimeltä Derry. Derryssä asustaa pahuus, jota päähenkilöt kutsuvat nimellä Se. Se esiintyy yleensä pellenä, mutta ottaa muodokseen lasten pahimpia pelkoja ja tappaa lapset.
Ensimmäisessä osassa kerrotaan Billin pikkuveljen Georgen kuolemasta, kuinka Se tappoi hänet. Sitten mennään vuosia eteenpäin. Häviäjät ovat jo aikuisia. Mike soittaa lapsuuden ystävilleen ja kertoo, että Se on palannut. Stanley järkyttyy tiedosta niin paljon, että tekee itsemurhan. Muutkin järkyttyvät, mutta palaavat Derryyn, koska ovat niin luvanneet. He eivät muista lapsuudestaan paljoakaan. Vasta sitten he alkavat muistaa lapsuutensa paremmin, kun Mike on soittanut heille. Mike on ainoa, joka muistaa kaiken, koska jäi asumaan Derryyn.
Häviäjien kerho alkoi kesällä 1958, kun he kaikki tutustuivat toisiinsa. Kaikki heistä olivat nähneet Sen ja he kertoivat toisillensa kuinka olivat Sen kohdanneet. He päättivät tappaa Sen.
Sitten palataan vuoteen 1985. He tapaavat toisensa monien vuosien jälkeen ravintolassa. He vaihtavat kuulumisia ja rupeavat muistelemaan lapsuutta. Yhdessä he alkavat muistamaan melkein kaiken paitsi viimeisen kohtaamisen Sen kanssa.
Tapaamisen jälkeen heidän tiensä eroavat kävelyn ajaksi. Jokaiselle tapahtuu kauheita kävelyn aikana.
Sitten teoksessa kerrotaan, miten oli käynyt Henrylle. Hän oli joutunut hullujenhuoneelle, mutta hän pääsee Sen avustuksella karkuun sieltä ja palaa takaisin Derryyn tekemään Häviäjistä lopun.
Derryyn tulee myös kaksi ylimääräistä henkilöä. Beverlyn väkivaltainen ex-mies ja Billin vaimo.
Toisessa osassa asioita muistellaan kirjastossa. Muistellessa kerrotaan kuinka Häviäjät käyvät kivisotaa kiusaajiensa kanssa ja Häviäjät voittavat. He myös rakensivat kerhotalon Nummen aukiolle. Kerhotalo oli hyvin tehty kuoppa maahan. Sitä ei huomattu ja se oli kestävä. Kiitos Benin, joka on synnynnäinen arkkitehti.
Häviäjät tekivät rituaalin kerhotalossa. He sytyttivät kerho talossa nuotion ja istuivat savussa. Kaikki muut lähtivät paitsi Mike ja Stan. He olivat joutuneet jonkinlaiseen transsiin ja näkivät, miten Se oli tullut miljoonia vuosia sitten.
Ensimmäisen kerran he olivat yrittäneet tappaa Sen 1958 kesällä Neibolt-katu 29 sijaitsevalla talolla. He olivatkin melkein onnistuneet siinä. He olivat yrittäneet tappaa Sen hopeakuulilla.
Toisen kerran he kohtasivat Sen Derryn viemäreissä 1958. Siellä Se oli esiintynyt hämähäkin muodossa. He luulivat, että olivat onnistuneet tappamaan Sen, mutta varmuuden vuoksi he lupasivat, että palaavat tuhoamaan Sen, jos se palaa. Ennen lupausta he olivat tehneet lasinsirpaleella haavat molempiin kämmeniinsä. Sitten he ottivat toisiaan käsistä kiinni ja tekivät lupauksen.
27 vuotta myöhemmin he kohtasivat Sen uudestaan viimeisen kerran, mutta tällä kertaa heitä meni viemäreihin viisi. Mike oli joutunut sairaalaan, kun oli tapellut Henryn kanssa. Henry oli jatkanut matkaansa hotelliin, jossa Häviäjät olivat. Sinne Henry sitten kuoli, tapellessaan Eddien kanssa.
Viemäreissä kaikki eteni samalla lailla kun aikaisemmin. Paitsi, että Billin vaimo ja Beverlyn ex-mies olivat siellä hämähäkinseitissä ja Se oli raskaana. Tällä kertaa he tappoivat Sen, mutta Eddie kuoli myös. He pääsivät viemäreistä pois. Eddien ruumis jäi sinne, mutta Billin vaimon he saivat mukaansa.
Teos oli minusta loistava. Harmi etten tässä voi kertoa kaikkia kohtia tai no voisin, mutta sitten teksti olisi kauhean pitkä. Monia hyviä kohtia jäi kertomatta. Teoksen tekstissä tulee hyvin ilmi kuinka tiivis lasten ystävyys on ja kuinka uskomalla pystyy mitä vain. Pitää olla aina vähän lapsi. Mutta kun tekstin luin ensimmäisen kerran, en aina pysy perässä, että missä mennään. Nykyhetkessä vai menneisyydessä. Teoksessa kun kerrotaan välillä nykyhetkestä ja välillä menneisyydestä. Kappaleiden välissä kerrotaan myös Derryn historian kauheuksista välinäytöksissä. Teos on aivan loistava. Siitä tehty elokuva on aivan surkea kirjan rinnalla. Siitä on jätetty aivan liikaa pois.
